Ch.ch.

Terve. Olemme nyt turvallisesti Christchurchissa (kirjastossa, jee!). Christchurchissa olemme viela koko taman paivan. Huomenna suuntaamme lentokentalle klo 12. Lauantaiaamuna olemme jo aurinkoisessa koti-Suomessa.

Edellispaivana kavimme jaatikkoretkeilemassa Fox Glacierilla. Erikoista kyseisessa jaatikossa on se, etta se alkaa suoraan sademetsasta. Jaatikolla oli yllattavan kuuma, vaikka olimme varatuneet villapaidoin ja hanskoin. (vrt. Baden-Powell-oppaalla oli koko kierroksen ajan paallaan shortsit ja t-paita.)

Saavuimme eilen Christchurchiin, jonne kierroksemme loppui. Kaupungissa on viela nahtavissa vuoden takaisen maanjaristyksen jaljet. Kaytannossa koko keskusta on suljettu, sinne ei saa menna. Kaupungissa nakyy paikallisten luovuus, silla entinen kavelykatu on rakennettu uudelleen varikkaisiin merikontteihin. Itseasiassa konteissa olevat design-liikkeet nayttavat silta kuin ne olisi alun perinkin suunniteltu nykyisenlaisiksi.

Voi olla, etta tama on viimeinen paivitys taalta, joten kiitos kaikille seuraamisesta. Nahdaan pian!

Kiivien kihinaa

Hei taas. Aamiaisen jalkeen meilla oli noin yhteen asti aikaa tutustua Queenstowniin. Aivan majapaikkamme vieressa kohtasimme mahtavan tarjouskyltin, jossa mainostettiin KiwiKomboa. Se tarkoitti (luonnollisesti) sita, etta vain 59 dollarin hintaan paasimme seka huiskentelemaan gondolikyydilla Bob's Peakiin etta tutustumaan pallerokiiveihin laheisessa "elaintarhassa". Emme pettyneet, silla kohtasimme nenasta nenaan jopa nelja kiivia, jotka etsivat tohkeissaan ruokaa ja santailivat ympariinsa. Kuvia ei saanut ottaa kiivien saikyn luonteen vuoksi, joten kiiveja ei ikava kylla ole tarjolla. Paikassa oli kuitenkin monia monia muita harvinaisia ja ei niin harvinaisia lintuja. Kohtasimme myos ainoan elossa olevan "dinosauruksen" eli Tuataran.

Luontoaamun jalkeen suuntasimme gondolilla makea ylos kahvittelemaan. Sielta sitten olikin tarjolla hienot nakymat.

Kevyen lounaan jalkeen suuntasimme jo eilen mainostamallemme nelivetosormustenherrasafarille. Ajoreittimme vei meidat kaupungista lanteen, missa maisemat vaihtuvat elokuvallisen komeiksi jo pienen ajomatkan jalkeen. Nahtya tuli niin Sumuvuoret, Rautapiha, Kalmansuot, Dunharg, Lothlorien kuin tulevan .Hobitti-elokuvan maisemiakin.

Milford sound

Terppa taas. Kakapon jalkeen oli tosiaan edessa melkoinen ajomatka ja visiitti farmilla. Siella tarjottiin melko runsas lounas, joka sisalsi niin lammasta, nautaa, salaattia, uuniperunoita yms. Erityiskohokohta oli jalkiruoka, joka oli aivan mahdottoman maukas marenkikakuntapainen leivoskakkuhassakka. Farmilla tutustuttiin myos lampaiden hoitoon ja paimentamiseen (kuvassa kerimisnaytoksen tuotos). Lounastauon jalkeen pitkaa ajomatkaa jatkettiin, kunnes paasimme yosijaamme, joka oli kummallinen 80-luvun kauhuelokuvasta tuttu hotelli, jota pyorittivat ranskalaiset(?). Soimme retkiporukan kanssa todella tukevan illallisen, minka jalkeen suuntasimmekin unten maille. Seuraavana paivana matka jatkuisi kohti Milford Soundia.

Aamulla jatkoimme matkaa, mita sitten kestikin aina iltapaivaan saakka. Saapumisen Fiordlandin kansallispuistoon huomasi kylla, silla sademetsan alkaessa lammaslaitumet loppuivat kuin seinaan. Olimme onnekkaita, silla viime aikoina sattuneiden puun- ja maanvyorymien takia tie oli ollut suljettuna aina samaan aamuun saakka. Ajelimme ympari uskomattoman kaunista aluetta pysahtyen saannollisin valiajoin ottamaan tuhottoman paljon kuvia. Neljalta iltapaivalla olimme lopulta saapuneet vuonon peralle, jossa sitten siirryimme risteilyalukseen. Liikkeelle lahdettiin melko lailla heti.

Risteily olikin sitten jotain aivan uskomattoman komeaa ja kaunista katseltavaa. Allamme ollut sininen meri katkesi molemmilla puolillamme melkein pystysuoriin kiviseiniin, jotka kohosivat yli 500 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Lyhyen tutustumisseilaamisen jalkeen asetuimme suojaisaan poukamaan yoksi. Ankkuroiduttuamme matkustajat saivat osallistua erilaisiin aktiviteetteihin. Itse lahdimme kajakoimaan ja tutustumaan vuonoon ja sen elaimistoon hieman lahempaa. Naimmekin sitten hylkeita ja pingviineja (yksi uskalsi melko lahelle kajakkejamme).

Illallinen laivalla suoritettiinkin sitten pitkan kaavan mukaan. Alkukeiton jalkeen avattiin paaruokabuffet, mista kylla riitti riittavasti ruokaa kaikille, ja sen jalkeen olisi sitten pitanyt viela jaksaa tutustua jalkiruokabuffettiin (Saran suosikki). Jalkiruokabuffetissa oli kakkuja, juustoja, jaateloa seka pienta naposteltavaa. Kahvia ja teeta sai vapaasti koko risteilyn ajan (jee!).

Hyvin nukutun yon jalkeen nautittiin aamiainen ja sen jalkeen kapteeni nosti ankkurit ja suuntasimme kohti vuonon suuta. Matka tarjosi useita melko hyvia kuvauskohteita, eika paluu lahtosatamaan pain ollut sen huonompi. Seilailun jalkeen poistuimme laivasta bussiin ja jatkoimme matkaamme kohti Queenstownia. Taalla olemmekin nyt sitten kaksi yota. Huomenna ohjelmassa on nelivetomaastoautosafari Sormusten Herran hengessa.

Kakapo Lodge

Terveisia Kakaposta! Olemme nyt olleet etelasaarella jonkin aikaa. Lauttaylityksemme jalkeen jatkoimme ajamista kohti Nelsonia pysahtyen kuitenkin maistelemaan Rai Valleyn alueella tehtyja viineja. Hyvia olivat.

Saavuttuamme kummalliseen itamais-brittilaiseen tukikohtaamme suuntasimme heti pyykkitupaan, joka kuitenkin oli jo varattu. Vuoroamme odottaessa vietimme aikaa laheisella hiekkarannalla, joka oli aika jees. Ilta paattyi reissuporukan yhteiseen illalliseen laheisessa ravintolassa.

Seuraava Nelson-paiva oli jalleen aktiviteettipaiva, ja itsellamme oli vuorossa patikointia ja merikajakointia Abel Tasmanin kansallispuistossa. Kavely ei tuntunut erityisen mieltaylentavalta Tongariron jalkeen, mutta onneksi maisemat olivat sentaan natteja. Kajakointi olikin sitten aivan mahtavaa turkoosissa (oikeasti) Tasmaninmeressa. Allekirjoittaneet selvisivat parikajakoinnista ilman sotaa, vaikka toisen pitikin ohjata ja toisen huolehtia navigoinnista ja melomistahdista. Kajakoinnin kruunasivat kahvin-/teenjuonti autiosaaren hiekkarannalla seka mielenkiintoinen kajakki"purjehdus". Onneksi myos saat suosivat meita, ja saimme nauttia koko paivan kestaneesta auringonpaisteesta. Myos osittainen auringonpimennys piristi paivaamme.

Tanaan on ollut jalleen ajopaiva, mutta siihen sattui kuitenkin pienehko tauko Kaikourassa, jossa ohjelmassa oli valaiden katselua. Matka avomerelle suoritettiin isohkolla katamaraanilla, ja onneksemme muutama valas myos nahtiin.

Huomenna jatkamme matkaamme kohti Christchurchia, josta nappaamme mukaamme uusia matkalaisia (bussi tulee tayteen, blaah). Uusien ystavien talteenoton jalkeen suuntaamme lammasfarmille, jossa lounastetaan ja tutustutaan farmiin. Eipa tassa muuta.

Pannukakuntekokone

Moi, viela ollaan Wellingtonissa (kavereiden kesken Windy Willyssa). Tanaan paivamme alkoi makoisalla hotelliaamiaisella, johon kuului perinteisten pekonien ja jogurttien lisaksi pannukakku, eika mika tahansa pannukakku. Valmistus tapahtui omituisella hokotyksella, jossa oli yksi nappi kyljessa. Naytolla luki "press to make 2". Nappulaa painettuamme laite suristeli aikansa ja loppujen lopuksi oksensi kyljestaan epamaaraisen klontin, joka kylla maistui ihan geneeriselle pannukakulle. Hilloa paalle ja menoksi!

HUOM! Koneesta ei ole kuvia.

Aamiaisen piristamina suuntasimme maailmankuululle Wellingtonin makihissille, jolla paasee reissaamaan ikavahkon jyrkan maen melko helposti. Maen paalla oli suloinen museo hissin historiasta. Paikalliset ovat muutenkin innostuneita rakentamaan talojaan epakaytannollisiin paikkoihin, joten useasti autotalli sijaitsee tien vieressa ja talolle paastaan kulkemaan omalla hissihokotyksella. Hassua sakkia.

Paivan kulttuuriannoksesta vastasi Te Papa -museo, joka on oikeastaan Uuden-Seelannin kansallismuseo. Museo sisalsi kuusi kerrosta taytta asiaa, ja siella vierahtikin suurin osa paivasta. Museo oli mukavan interaktiivinen, sai painaa nappeja ja hyppia laatan paalle, josta sitten naki millaisen maanjaristyksen sai massallaan aikaan.

Muuta emme ole oikeastaan tanaan tehneetkaan, huomenna suuntaamme etelasaarelle lautalla, joka on oppaamme mukaan "huuuge". Nayttavat pienilta ruotsinlaivoilta, not impressed.

Wellington

Terppa taas, tanaan oli vuorossa matkustuspaiva, ja nyt olemme saapuneet Wellingtoniin. Kaupunki vaikuttaa kavelykokoiselta, ja hotellimme on aivan keskustan sykkeessa. Huomenna kierroksessa on "free day" eli saamme rauhassa tutustua ymparistoon ilman kadestapitelya. Ajattelimme vierailla Wellingtonin elaintarhassa katsomassa kiiveja ja Te Papa -museossa.

Teimme myos pikavisiitin Weta caveen eli paikkaan, joka on vastannut Sormusten Herrojen lavastuksesta, meikkauksista ja erikoistehosteista. Paikka oli tupaten taynna miekkoja, Klonkkuja ja haarniskoita.

Paivityksia

Kia Ora! Vihdoinkin saimme illalla sen verran vapaa-aikaa, etta ehdinmme paivitella tilannettamme. Tanaan ohjelmassamme oli Tongariro alpine crossing eli toisin sanoen kavimme noin 2 kilometrin korkeudessa ihastelemassa joka suuntaan avautuvia nakymia. Jalat ovat nyt vahan hellina, mutta reissu kylla kannatti.

 Tata ennen olimme zorbailemassa (Sarakin uskalsi) eli pyorimme isossa pallossa makea alas. Tutustuimme myos maorien kulttuuriin viettamalla yon maoriperheen keskuudessa. Oli kylla hieno ja ainutlaatuinen kokemus. Lisaksi tutustuimme toiseen maorikylaan, joka on jo sadan vuoden ajan tutustuttanut matkailijoita maorikultuuriin. Kylan erikoisuus oli myos se, etta siella kaytetaan kuumia lahteita ruoan valmistukseen ja kylpemiseen.

Matkamme ensimmaisina paivina kavimme aivan Uuden-Seelannin pohjoiskarjessa ihastelemassa sita, kuinka  Tasmanianmeri ja Tyynivaltameri kohtaavat. Erikoinen kokemus oli myos tutustuminen 90 mile beachiin, mika on hiekkarannalla kulkeva entinen valtatie (todellisuudessa sen pituus on kuitenkin noin 90 km). Lisaksi hiekkasurffasimme (tai emme siis me, mutta muut bussissa olleet).

Perilla

Toim. huom. Kaytossa on jenkkinappis.

Pitkien lentojen jalkeen saavuimme perille (9h + 9h + 3h). Uuden-Seelannin rajalla tapahtuva "Biosecurity"-tarkastus oli mielenkiintoinen tuttavuus, ja Saran laukkuun unohtunut omena meinasi tehda maahantulosta vaikeahkon. Vaikeuksista kuitenkin selvittiin ja paasimme turvallisesti hotellillemme -> Unten maille.

Maanantai (tanaan) oliki sitten tapahtumarikkaampi paiva. Minibussi nouti meidat hotellilta seitsemalta aamulla ja suuntasimme Kontua kohti. Retki oli hyvin suunniteltu seka toteutettu, eika mitaan valittamisen aihetta oikeastaan ollut. Bussissa ollut porukka oli hassun multikulturelli. Matkan aikana kuultiin niin englantia, kiinaa kuin italiaakin.

Paastyamme takaisin Aucklandiin huomasimme kelin olevan edelleen melko hyva, joten paatimme saada kaupungista oivan kokonaiskuvan ylailmoista. Sky Towerista nakyi koko Auckland, ja Sarakin uskaltautui seisomaan kahta metria lahempana ikkunoita.

Nyt istumme paivittamassa tata blogia kummallisessa internet-luolassa ja odotamme huomista, jolloin kierroksemme starttaa.