Milford sound

Terppa taas. Kakapon jalkeen oli tosiaan edessa melkoinen ajomatka ja visiitti farmilla. Siella tarjottiin melko runsas lounas, joka sisalsi niin lammasta, nautaa, salaattia, uuniperunoita yms. Erityiskohokohta oli jalkiruoka, joka oli aivan mahdottoman maukas marenkikakuntapainen leivoskakkuhassakka. Farmilla tutustuttiin myos lampaiden hoitoon ja paimentamiseen (kuvassa kerimisnaytoksen tuotos). Lounastauon jalkeen pitkaa ajomatkaa jatkettiin, kunnes paasimme yosijaamme, joka oli kummallinen 80-luvun kauhuelokuvasta tuttu hotelli, jota pyorittivat ranskalaiset(?). Soimme retkiporukan kanssa todella tukevan illallisen, minka jalkeen suuntasimmekin unten maille. Seuraavana paivana matka jatkuisi kohti Milford Soundia.

Aamulla jatkoimme matkaa, mita sitten kestikin aina iltapaivaan saakka. Saapumisen Fiordlandin kansallispuistoon huomasi kylla, silla sademetsan alkaessa lammaslaitumet loppuivat kuin seinaan. Olimme onnekkaita, silla viime aikoina sattuneiden puun- ja maanvyorymien takia tie oli ollut suljettuna aina samaan aamuun saakka. Ajelimme ympari uskomattoman kaunista aluetta pysahtyen saannollisin valiajoin ottamaan tuhottoman paljon kuvia. Neljalta iltapaivalla olimme lopulta saapuneet vuonon peralle, jossa sitten siirryimme risteilyalukseen. Liikkeelle lahdettiin melko lailla heti.

Risteily olikin sitten jotain aivan uskomattoman komeaa ja kaunista katseltavaa. Allamme ollut sininen meri katkesi molemmilla puolillamme melkein pystysuoriin kiviseiniin, jotka kohosivat yli 500 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Lyhyen tutustumisseilaamisen jalkeen asetuimme suojaisaan poukamaan yoksi. Ankkuroiduttuamme matkustajat saivat osallistua erilaisiin aktiviteetteihin. Itse lahdimme kajakoimaan ja tutustumaan vuonoon ja sen elaimistoon hieman lahempaa. Naimmekin sitten hylkeita ja pingviineja (yksi uskalsi melko lahelle kajakkejamme).

Illallinen laivalla suoritettiinkin sitten pitkan kaavan mukaan. Alkukeiton jalkeen avattiin paaruokabuffet, mista kylla riitti riittavasti ruokaa kaikille, ja sen jalkeen olisi sitten pitanyt viela jaksaa tutustua jalkiruokabuffettiin (Saran suosikki). Jalkiruokabuffetissa oli kakkuja, juustoja, jaateloa seka pienta naposteltavaa. Kahvia ja teeta sai vapaasti koko risteilyn ajan (jee!).

Hyvin nukutun yon jalkeen nautittiin aamiainen ja sen jalkeen kapteeni nosti ankkurit ja suuntasimme kohti vuonon suuta. Matka tarjosi useita melko hyvia kuvauskohteita, eika paluu lahtosatamaan pain ollut sen huonompi. Seilailun jalkeen poistuimme laivasta bussiin ja jatkoimme matkaamme kohti Queenstownia. Taalla olemmekin nyt sitten kaksi yota. Huomenna ohjelmassa on nelivetomaastoautosafari Sormusten Herran hengessa.